39 artikla — Kolmansien maiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (EU:n tekoälysäädös)

Asetuksen (EU) 2024/1689 39 artikla — Kolmansien maiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset. Virallinen teksti, käytännön tulkinta, keskeiset velvoitteet ja vaatimustenmukaisuuden vaikutukset.

Virallisen tekstin yhteenveto

Asetuksen (EU) 2024/1689 (EU:n tekoälysäädös) 39 artikla käsittelee edellytyksiä, joiden täyttyessä kolmansiin maihin — eli Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin — sijoittautuneet vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset voidaan tunnustaa ja ilmoittaa asetuksen mukaisten korkean riskin tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuuden arviointien suorittamista varten.

Artikla luo kapean mutta tärkeän väylän: kolmansien maiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset voidaan ilmoittaa ainoastaan silloin, kun unionin ja kyseisen kolmannen maan välinen kahden- tai monenvälinen kansainvälinen sopimus nimenomaisesti sallii tällaisen tunnustamisen. Ilman pätevää kansainvälistä sopimusta yksikään kolmannen maan laitos ei voi toimia EU:n tekoälysäädöksen nojalla ilmoitettuna laitoksena.

Kun pätevä kansainvälinen sopimus on olemassa, ilmoittamista hakevien kolmansien maiden laitosten on täytettävä samat vaatimukset kuin EU:hun sijoittautuneille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille III osaston 4 luvun nojalla asetetut vaatimukset. Tämä tarkoittaa, että niiden on osoitettava tekninen pätevyys, organisatorinen puolueettomuus ja toiminnallinen riippumattomuus, joka vastaa eurooppalaisilta ilmoitetuilta laitoksilta vaadittua tasoa. Ilmoittaminen käsitellään jäsenvaltion toimivaltaisen ilmoittavan viranomaisen kautta 4 luvun edeltävissä artikloissa säädetyn vakioilmoitusmenettelyn mukaisesti. Artikla varmistaa näin, että vaatimustenmukaisuuden arviointikehyksen laajentaminen EU:n rajojen ulkopuolelle säilyttää asetuksen luoman järjestelmän eheyden, vastaavuuden ja täytäntöönpanokelpoisuuden.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

39 artikla on ensisijaisesti merkityksellinen korkean riskin tekoälyjärjestelmien tarjoajille, jotka toimivat EU:n kauppa- tai vastavuoroisen tunnustamisen sopimusten kattamilla lainkäyttöalueilla, sekä kolmansiin maihin sijoittautuneille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille, jotka pyrkivät tarjoamaan EU:n tekoälysäädöksen mukaisia sertifiointipalveluja.

Käytännössä artikla tarkoittaa, että testauslaboratorio tai sertifiointilaitos, joka sijaitsee esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Japanissa tai muussa maassa, jonka kanssa EU on tehnyt asiaankuuluvan kansainvälisen sopimuksen, voitaisiin periaatteessa nimetä EU:n tekoälysäädöksen mukaiseksi ilmoitetuksi laitokseksi — edellyttäen, että sopimus nimenomaisesti kattaa tekoälysäädöksen mukaiset vaatimustenmukaisuuden arvioinnit ja laitos täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset. Asetuksen voimaantulohetkellä mitään tällaisia tekoälysäädöskohtaisia vastavuoroisen tunnustamisen sopimuksia ei ollut vielä tehty, mikä tarkoittaa, että säännös toimii tulevaisuuteen suuntautuvasti: se luo oikeudellisen perustan tulevaa tunnustamista varten aktivoimatta kuitenkaan itse mitään tiettyä kolmannen maan laitosta.

Korkean riskin tekoälyjärjestelmien tarjoajille tällä on konkreettinen seuraus: siihen asti kunnes pätevät kansainväliset sopimukset on tehty ja laitokset on virallisesti ilmoitettu, ne eivät voi tukeutua kolmannen maan laitoksen suorittamiin arviointeihin täyttääkseen 43 ja 44 artiklan mukaiset vaatimustenmukaisuuden arviointivelvoitteensa. Mikään todistus tai auditointiraportti, jonka on antanut laitos, jota ei ole asianmukaisesti ilmoitettu 39 artiklassa tarkoitetun menettelyn nojalla, ei täytä EU:n tekoälysäädöksen vaatimuksia — riippumatta arvioinnin teknisestä laadusta.

Vaatimustenmukaisuustiimien tulisi sen vuoksi seurata EU:n kauppasopimusten kehitystä sekä NANDO-tietokantaa (New Approach Notified and Designated Organisations) mahdollisten tulevien kolmansien maiden laitosten ilmoitusten osalta tämän säännöksen nojalla.

Keskeiset velvoitteet

• Kolmansien maiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset voidaan ilmoittaa ainoastaan silloin, kun Euroopan unionin ja asianomaisen kolmannen maan välinen kansainvälinen sopimus nimenomaisesti mahdollistaa tällaisen ilmoittamisen — ilman sopimusta ei tunnustamista.
• Ilmoittamista 39 artiklan nojalla hakevien laitosten on täytettävä kaikki III osaston 4 luvun nojalla EU:hun sijoittautuneille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille sovellettavat vaatimukset, mukaan lukien teknistä pätevyyttä, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevat kriteerit.
• Kolmansien maiden laitosten ilmoittamisen on noudatettava asetuksen nojalla sovellettavaa vakioilmoitusmenettelyä, joka kulkee jäsenvaltion ilmoittavan viranomaisen kautta.
• Korkean riskin tekoälyjärjestelmien tarjoajien on varmistettava, että heidän käyttämänsä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on asianmukaisesti ilmoitettu — olipa se sijoittautunut EU:hun tai kolmanteen maahan — ennen kuin he tukeutuvat kyseisen laitoksen arviointiin osoittaakseen vaatimustenmukaisuutensa.
• Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että kolmansien maiden laitosten ilmoittamisen taustalla oleva kansainvälinen sopimus säilyttää EU:n tekoälysäädöksen vaatimustenmukaisuuden arviointikehyksen vastaavuuden ja täytäntöönpanokelpoisuuden.

Suhde muihin artikloihin

39 artikla sijoittuu III osaston 4 lukuun (Ilmoittavat viranomaiset ja ilmoitetut laitokset), ja sitä on luettava yhdessä kyseisen luvun muiden artiklojen kanssa. Artiklat 33 ja 34 vahvistavat ilmoitetuille laitoksille sovellettavat yleiset vaatimukset ja velvoitteet; 35 artikla sääntelee itse ilmoitusmenettelyä; ja artiklat 36 ja 37 käsittelevät ilmoitusten muutoksia ja ilmoitetun laitoksen pätevyyttä koskevia kiistoja. Koska 39 artikla soveltaa näitä samoja vaatimuksia kokonaisuudessaan kolmansien maiden laitoksiin, sitä ei voida tulkita irrallaan niistä.

4 luvun ulkopuolella 39 artikla liittyy 43 artiklaan, jossa täsmennetään korkean riskin tekoälyjärjestelmiin sovellettavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, sekä 44 artiklaan, joka koskee ilmoitettujen laitosten myöntämiä todistuksia. Jokaisen 39 artiklan nojalla ilmoitetun kolmannen maan laitoksen on myönnettävä todistuksia, jotka täyttävät 44 artiklan vaatimukset täysimääräisesti. Artikla liittyy myös EU:n kansainvälisen kauppaoikeuden laajempaan kehykseen sekä unionin kahden- ja monenväliseen sopimuksentekotoimivaltaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla.

Vaatimustenmukaisuuden aikataulu

EU:n tekoälysäädös tuli voimaan 1. elokuuta 2024, kaksikymmentä päivää virallisessa lehdessä julkaisemisen jälkeen. Asetusta sovelletaan vaiheittain:

• 2. helmikuuta 2025 — Kiellot sietämättömän riskin tekoälykäytäntöjä koskevat (II osasto) tulivat sovellettaviksi.
• 2. elokuuta 2025 — Yleiskäyttöisiä tekoälymalleja (VIII osasto) ja hallintarakenteita koskevat säännökset tulivat sovellettaviksi.
• 2. elokuuta 2026 — Liitteessä III lueteltuihin korkean riskin tekoälyjärjestelmiin kohdistuvien velvoitteiden enemmistö, mukaan lukien III osaston mukaiset vaatimustenmukaisuuden arviointivaatimukset, tulee sovellettavaksi. Tämä on 39 artiklan ensisijainen sovellettavuuspäivä käytännössä, sillä se koskee niiden arviointien taustalla olevaa ilmoitettujen laitosten kehystä.
• 2. elokuuta 2027 — Liitteen I kattamille korkean riskin tekoälyjärjestelmille (olemassa olevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla säädellyille turvakomponenttijärjestelmille) annettu pidennetty määräaika vaatimusten noudattamiselle.

39 artikla on ollut laillisesti voimassa elokuusta 2024 lähtien, mutta sen toiminnallinen merkitys konkretisoituu elokuusta 2026 alkaen, jolloin korkean riskin tekoälyjärjestelmien tarjoajien on oltava suorittaneet vaatimustenmukaisuuden arvioinnit asianmukaisesti ilmoitettujen laitosten kautta. Organisaatioiden tulisi hyvissä ajoin ennen kyseistä päivää ryhtyä tunnistamaan sopivia ilmoitettuja laitoksia ja seurata mahdollisia pätevyyden täyttäviä kansainvälisiä sopimuksia, jotka saattavat aktivoida kolmansien maiden laitoksia 39 artiklan nojalla.