Artikla 87 — Väärinkäytösten ilmoittaminen (EU:n tekoälylaki)

Asetuksen (EU) 2024/1689 87 artikla — Väärinkäytösten ilmoittaminen. Virallinen teksti, käytännön tulkinta, keskeiset velvollisuudet ja vaatimustenmukaisuuden vaikutukset.

Virallisen tekstin yhteenveto

Asetuksen (EU) 2024/1689 (EU:n tekoälylaki) 87 artikla luo väärinkäytösten ilmoittajien suojaamiskehyksen, jota sovelletaan henkilöihin, jotka ilmoittavat asetuksen rikkomuksista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai asiankuuluville unionin toimielimille, elimille, toimistoille tai virastoille. Artikla toimii viittaamalla direktiiviin (EU) 2019/1937 unionin oikeuden rikkomuksista ilmoittavien henkilöiden suojelemisesta, laajentaen kyseisen direktiivin takeet nimenomaisesti tekoälylain alalle.

87 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittavat henkilöt — laajasti määriteltynä kattaen työntekijät, urakoitsijat, harjoittelijat, vapaaehtoiset ja entiset työntekijät, jotka hankkivat asiaankuuluvan tiedon työsuhteeseen liittyvässä yhteydessä — on suojattu kostotoimilta, syrjinnältä ja epäsuotuisalta kohtelulta sen seurauksena, että he ovat tehneet vilpittömässä mielessä ilmoituksen. Tekoälylain alaisille tarjoajille, käyttöönottajille ja muille toimijoille on siksi kiellettyä ryhtyä kostotoimiin henkilöitä vastaan, jotka nostavat esiin huolia mahdollisesta noudattamatta jättämisestä.

Artikla edellyttää lisäksi, että ilmoituksia vastaanottavat toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät ne direktiivin 2019/1937 mukaisten menettelytakeiden mukaisesti, mukaan lukien velvollisuudet ilmoittajan henkilöllisyyden luottamuksellisuudesta, vastaanoton vahvistamisesta ja oikea-aikaisesta jatkotoimista. Kun unionin tason toimielimet vastaanottavat ilmoituksia, sovelletaan vastaavia suojauksia unionin henkilöstösääntöjen ja sovellettavan unionin oikeuden nojalla. 87 artikla integroi siten tekoälylain täytäntöönpanon unionin ilmoittamista koskevan lainsäädännön laajempaan arkkitehtuuriin sen sijaan, että luotaisiin rinnakkainen, alakohtainen järjestelmä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

87 artiklalla on välittömiä operatiivisia vaikutuksia kaikille EU:n tekoälylain soveltamisalaan kuuluville organisaatioille — ensisijaisesti tarjoajille, jotka saattavat tekoälyjärjestelmiä unionin markkinoille, korkeariskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajille ja yleiskäyttöisten tekoälymallien toimijoille.

Organisaatioille käytännön velvollisuus on varmistaa, että sisäiset käytännöt, työsopimukset, käytännesäännöt ja toimittajasopimukset eivät sisällä lausekkeita, jotka voisivat estää, rangaista tai sopimusteitse estää henkilöitä ilmoittamasta tekoälylain rikkomuksista ulkoisille viranomaisille. Salassapitosopimukset ja luottamuksellisuuslausekkeet on tarkastettava sen varmistamiseksi, etteivät ne pyri rajoittamaan laillista ilmoittamistoimintaa. Jos organisaatiolla on jo direktiivin 2019/1937 nojalla vaadittu sisäinen ilmoituskanava, on vahvistettava, että se kattaa myös tekoälylakiin liittyvät huolenaiheet, ja nimetyt vaatimustenmukaisuusvastuuhenkilöt on koulutettava käsittelemään tällaisia ilmoituksia.

Henkilöstö- ja lakitiimeille tämä tarkoittaa valitus-, kurinpito- ja työsuhteen päättämismenettelyjen päivittämistä, jotta voidaan dokumentoida, että kaikki kielteiset toimet sellaista työntekijää vastaan, joka on tehnyt tekoälyyn liittyvän ilmoituksen, ovat täysin irrallaan kyseisestä ilmoituksesta — ja kyetä osoittamaan tämä kaikissa myöhemmissä sääntelyviranomaisten tai tuomioistuinten tarkasteluissa.

Toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 87 artikla asettaa menettelyvelvollisuuden käsitellä tekoälyyn liittyvät ilmoitukset samoilla luottamuksellisuustakeilla ja vahvistusaikatauluilla kuin muut direktiivin 2019/1937 kansallisen täytäntöönpanon nojalla saadut ilmoitukset.

Konkreettinen esimerkki: rekrytoinnissa korkeariskistä tekoälyjärjestelmää käyttävän yrityksen työntekijä huomaa, että järjestelmän tulokset näyttävät syrjivän sukupuolen perusteella lain vaatimusten vastaisesti. Kyseinen työntekijä ilmoittaa asiasta kansalliselle markkinavalvontaviranomaiselle. 87 artikla varmistaa, ettei häntä voida laillisesti irtisanoa, alentaa tai altistaa vihamieliselle työympäristölle tämän ilmoituksen seurauksena.

Keskeiset velvollisuudet

• Jäsenvaltioiden on laajennettava väärinkäytösten ilmoittajien suojaus direktiivin (EU) 2019/1937 nojalla henkilöihin, jotka ilmoittavat EU:n tekoälylain rikkomuksista, varmistaen ettei yleisen ilmoittamislainsäädännön ja tekoälykohtaisen täytäntöönpanon välillä ole aukkoa.
• Tekoälylain alaisiin organisaatioihin ei saa kohdistaa kostotoimia työntekijöitä, urakoitsijoita tai muita työsuhteessa olevia henkilöitä vastaan, jotka ilmoittavat vilpittömässä mielessä epäillyistä rikkomuksista toimivaltaisille viranomaisille tai unionin elimille.
• Sisäisiä ilmoituskanavia, joita direktiivi 2019/1937 edellyttää (sovellettavissa organisaatioihin, joissa on 50 tai enemmän työntekijöitä), on ymmärrettävä kattavan tekoälylain rikkomukset, ja nimettyjen vastuuhenkilöiden on oltava valmiita arvioimaan tällaisia ilmoituksia.
• Ilmoituksia vastaanottavien toimivaltaisten viranomaisten on ylläpidettävä ilmoittavan henkilön henkilöllisyyden luottamuksellisuutta koko tutkintaprosessin ajan, paljastamalla sen vain silloin kun se on lain nojalla vaadittua, ja mahdollisuuksien mukaan etukäteen ilmoittajalle tiedottaen.
• Sopimuslausekkeet — mukaan lukien salassapitosopimukset, sovintosopimukset ja työsopimukset — jotka pyrkivät rajoittamaan tai rankaisemaan tekoälylain rikkomusten ulkoista ilmoittamista, eivät ole täytäntöönpanokelpoisia siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa 87 artiklan suojausten kanssa.
• Vilpittömässä mielessä toimivat ilmoittavat henkilöt säilyttävät täyden suojan, vaikka ilmoitettua rikkomusta ei lopulta vahvistettaisikaan, edellyttäen että ilmoitusta ei tehty tietäen sen valheellisuudesta.

Suhde muihin artikloihin

87 artikla sijaitsee IX osastossa (Markkinoille saattamisen jälkeinen seuranta, tietojenvaihto ja markkinavalvonta) ja toimii menettelyllisena mahdollistajana kyseisessä osastossa ja muualla asetuksessa vahvistetuille täytäntöönpanomekanismeille.

Se liittyy suoraan 74 artiklaan (markkinavalvonta ja -valvonta), 75 artiklaan (tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuus) ja 78–84 artiklaan (ilmoitettujen laitosten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet), koska ilmoittajien ilmoitukset voivat käynnistää tai täydentää näiden säännösten valtuuttamia tutkimuksia. Se tukee myös 87 artiklaa (vakavista tapahtumista ilmoittaminen) luomalla täydentävän kanavan, jonka kautta tapahtumia tai läheltä piti -tilanteita seuraavat työntekijät voivat nostaa huolenaiheita esiin ilman kostotoimen pelkoa.

Laajemmassa yhteydessä 87 artiklaa tulisi lukea yhdessä 4 artiklan (tekoälylukutaito) ja 9 artiklan (korkeariskisen tekoälyn riskienhallintajärjestelmät) kanssa, sillä organisaatio, joka edistää aitoa sisäistä läpinäkyvyyttä ja tekoälyosaamista, on paremmin valmistautunut sekä havaitsemaan ilmoitettavia asioita että osoittamaan, että kaikki kielteiset henkilöstöpäätökset ovat täysin riippumattomia suojatusta paljastamisesta. Se on myös vuorovaikutuksessa asetuksen johdantokappaleen 179 kanssa, joka vahvistaa unionin sitoutumisen varmistaa, ettei lain täytäntöönpanoa heikennä laillisen ilmoittamisen estyminen.

Vaatimustenmukaisuuden aikataulu

EU:n tekoälylaki tuli voimaan 1. elokuuta 2024, kaksikymmentä päivää sen jälkeen kun se julkaistiin virallisessa lehdessä. 87 artikla, osana asetuksen päätekstiä, tulee täysimääräisesti sovellettavaksi 2. elokuuta 2026 — useimpien säännösten yleinen soveltamispäivä, mukaan lukien liitteen III nojalla korkeariskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat säännökset (113 artiklan 2 kohta).

Toisin kuin kiellot tekoälyn käytännöille, joilla on ei-hyväksyttävä riski, jotka tulivat sovellettaviksi 2. helmikuuta 2025, tai yleiskäyttöisille tekoälymalleille ominaiset velvollisuudet, jotka sovellettiin alkaen 2. elokuuta 2025, 87 artikla ei kuulu nopeutetun soveltamisen kategoriaan. Sen soveltaminen on yhdenmukainen yleisen kahden vuoden täytäntöönpanokauden kanssa.

Organisaatiot, jotka ovat jo direktiivin (EU) 2019/1937 — jonka jäsenvaltioiden oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 17. joulukuuta 2021 mennessä — soveltamisalassa, niillä pitäisi kuitenkin jo olla vaatimustenmukaiset ilmoituskanavat käytössä. Käytännön vaatimustenmukaisuustehtävä ennen elokuuta 2026 on siksi auditoida ja laajentaa olemassa olevia kanavia sen vahvistamiseksi, että ne kattavat nimenomaisesti tekoälylain rikkomukset, uudelleenkouluttaa vastuuhenkilöt ja tarkistaa sopimusdokumentaatio vastaavasti. Organisaatiot, jotka ottavat käyttöön korkeariskisiä tekoälyjärjestelmiä, joihin sovelletaan joulukuun 2026 tai elokuun 2027 siirtymäsäännöksiä tiettyjen liitteen I järjestelmien osalta, tulee sovittaa ilmoittamisvalmiutensa yhteen järjestelmäkategoriansa sovellettavan päivämäärän kanssa.